1. Kiinteän faasin peptidisynteesi (SPPS)
Kiinteän faasin peptidisynteesiä ehdotti ensimmäisen kerran amerikkalainen tiedemies Bruce Merrifield vuonna 1963. Tämän menetelmän avain on kiinnittää aminohappo liukenemattomalle kiinteälle alustalle ja muodostaa sitten vähitellen peptidiketju lisäämällä toistuvasti aminohappoja, poistamalla suojaus, pesemällä ja muita vaiheita.
SPPS:n päävaiheet ovat: Ensin valitaan sopiva kiinteän faasin kantaja, yleensä hartsi, ja kiinnitetään ensimmäinen aminohappo alustalle. Poista sitten suojaus kiinteästä aminohaposta aminoryhmän paljastamiseksi. Yhdistä seuraavaksi seuraava aminohappo (esisuojattu) paljastuneen aminoryhmän kanssa peptidisidoksen muodostamiseksi. Toista tämä prosessi halutun peptidin asteittaiseksi syntetisoimiseksi.
2. Nestefaasipeptidisynteesi (LPPS)
Liquid Phase Peptide Synthesis on toinen perinteinen peptidisynteesimenetelmä, joka ei vaadi aminohappojen kiinnittämistä kiinteän faasin alustalle. Nestefaasipeptidisynteesissä kaikki reaktiot suoritetaan liuoksessa ja lopuksi kohdepeptidi saadaan puhdistamalla.
LPPS:n päävaiheet ovat: Ensin yhdistetään kaksi aminohappoa (toinen on N-terminaalisesti suojattu ja toinen on C-terminaalisesti suojattu) liuoksessa peptidisidoksen muodostamiseksi. Sitten vasta muodostuneen peptidin suojaus poistetaan uuden N-terminaalisen aminoryhmän paljastamiseksi. Toinen C-pään suojattu aminohappo ja peptidi kytketään. Tämän prosessin toistaminen voi syntetisoida halutun peptidin.
Varsinaisessa biolääketieteellisessä tutkimuksessa kiinteän faasin peptidisynteesillä ja nestefaasipeptidisynteesillä on kummallakin hyvät ja huonot puolensa. Menetelmän valinta riippuu syntetisoitavan peptidin pituudesta, rakenteesta ja puhtausvaatimuksista. Lisäksi tieteen ja teknologian kehittyessä on nyt olemassa monia uusia peptidisynteesitekniikoita, kuten entsyymikatalysoitu peptidisynteesi, mikroaaltoavusteinen peptidisynteesi jne., joiden odotetaan edelleen parantavan peptidien synteesin tehokkuutta ja puhtautta. .